Kiitos ja kumarrus!

Kuten varmaan olette huomanneet, ei tämä blogi ole enää hetkeen ollut aktiivinen. Ensin veronsa vei sairastaminen ja siitä toipuminen, sen jälkeen yksinkertaisesti ajan- ja energianpuute. Koska aikaa on rajallisesti, on ehkä parasta käyttää vähät ylimääräiset hetket vaikka urheilemiseen tietokoneen ääressä istumisen sijaan :)
    On siis tullut aika laittaa blogi toistaiseksi määrittelemättömän pituiselle tauolle ja kiittää kaikkia lukijoita mukana olosta - oli kivaa, kiitos! Ja kuka tietää, ehkä vielä tauolta palataankin paremmalla ajalla... Sillä välin: ylös, ulos ja lenkille!

Toipilaan liikunta-ajatuksia

Pitkästä aikaa olen päässyt blogin ääreen, pahoittelut teille kaikille, jotka olette kauan odottaneet uutta! Tilanne on se, että olen ollut viimeiset pari viikkoa niin kovan flunssan kourissa, että energiani on tuskin riittänyt välttämättömien asioiden hoitamiseen - muutoin aika on kulunut vaakatasossa. Edes tietokonetta en ole saanut avattua, ja lapset ovat katsoneet Pikku Kakkosta enemmän kuin laki sallii... Onneksi kuitenkin vointini on jo paranemaan päin. Täytyy kyllä sanoa, etten muista, koska olisin sairastanut näin kauan ja ollut näin puhki flunssan takia. Epäilenpä, että aikaisempi motivaatiopulani ja vetämätön oloni jo enteilivät tätä tautia.

Sanomattakin on selvää, etten ole harrastanut liikuntaa tänä aikana. Urheilu sairaana on riskialtista, eikä voimiakaan ole ollut. Eilen luulin olleeni jo tarpeeksi terve pienelle kevyelle kävelylle lasten kanssa (ei siis kuntolenkki, vaan kauppareissu). Kuinka ollakaan, vajaan parin kilometrin jälkeen olin aivan puhki ja kipeämmän oloinen kuin lähtiessä. Tästä viisastuneena aion oireiden täysin kadottua pitää vähintään viikon tauon, ennen kuin suunnittelenkaan liikkeelle lähtöä.

Tällä hetkellä tervehdyttämisprojekti on siis etusijalla. Siihen kuuluu vitamiineja, villasukkia, teetä ja niin paljon lepoa kuin mahdollista, nenäliinat ovat toistaiseksi myös kova sana. Toivottavasti tämä jo pian helpottaisi, niin pääsisin pian nauttimaan syksyisistä lenkkipoluista :) Sitä odotellessa voitte kuntoilla minunkin puolestani, minä menen nyt nukkumaan ;)

Jatkoa edelliseen

Edellisen kirjoituksen tilanne jatkuu edelleen, ja urheilu on ollut minimissä. Tavalliset (teko)syyt ovat vahvasti käytössä: kiire lasten ja muun arjen hoitamisessa, väsymys, ajanpuute... Nyt sain vielä syysflunssan vaivoikseni, joten liikkumaan ei pääse, vaikka olisikin intoa lähteä. Blogiakin olen laiminlyönyt noista samoista syistä.

Etenkin pikkulapsiperheissä tuntuu elämä sujuvan kausittain: välillä kaikki rullaa mukavasti eteenpäin, toisinaan energiaa ei liikene "ylimääräisiin" asioihin. Toisaalta, miksi omasta hyvinvoinnistaan huolehtimista pitäisi ajatella ylimääräisenä? Eikö jokainen jaksaisi pientä stressiäkin paljon paremmin, kun pitäisi itsestään huolta? Varsinkin äideillä on kuulemma tapana pistää omat harrastuksensa toiselle sijalle esimerkiksi kotitöihin nähden. Mutta olisiko joskus parempi antaa villakoirien pyöriä nurkissa vähän kauemmin ja ottaa hetki itselle - ja palata lenkkipolulta paremmalla tuulella?

No niin. Tässä, kaikkien teidän nähden, lupaan nousta sohvalta heti parannuttuani ja ottaa itseäni niskasta kiinni - ja lähteä lenkille. Aluksi tosin kannattaa varmaan ottaa tauon jälkeen hieman rauhallisemmin ja aloittaa vaikka reippaasta kävelystä. Jos projekti ottaa takapakkia, ei auta kuin aloittaa (lähes) alusta. Nyt aion ottaa vinkistä vaarin ja lueskella muita liikuntablogeja, jos niistä saisi innostusta :)

Motivaatio-ongelmia

Ei ole mennyt urheilemiset ihan putkeen lähipäivinä. Ohjelmaa tuntuu olleen välillä vähän liiankin paljon, ja silloin kun ei ole ollut, olen ollut väsynyt tai muuten vaan ei ole oikein huvittanut tehdä mitään. En ole ongelmani kanssa yksin, sillä tämä tilanne tulee useimmilla kuntoilijoilla silloin tällöin vastaan - ratkaisevaa onkin se, kuinka asiaan suhtautuu: korjausliikkeellä vai luovuttamisella.

Tiedän, että osa blogini ideaa on kuntoilun mahduttaminen kiireiseenkin (ja väsyneeseen!) arkeen, mutta sekin vaatii edes pienen kipinän, että jaksaa tehdä ne muutamat askelkyykyt päivässä. Nyt tarvitsenkin teidän apuanne, lukijat! Kuinka löydätte liikuntamotivaatiota silloin, kun ei yhtään huvittaisi? Kalenterissani on jo hieman tyhjempää, joten jos vain saisin vaikka nukkua ensi yönä hieman paremmin kuin parina edellisenä, voi huomenna jo liikkuminenkin innostaa enemmän, mutta silti olisi mukava lukea erilaisista tsemppausmetodeista :)

Kiitos jo etukäteen, ja palataan pian asiaan!

Retrojumppaa

Aikaisemmin tänään pohdiskelin, mikä olisi hyvä liike tälle päivälle (kuten näkyy, en olekaan vielä tehnyt liikuntasuunnitelmaa...). Vastaus löytyi sattumalta autotallista, kun silmäni osuivat johonkin pölyn alta sinisenä ja punaisena hohtavaan kapistukseen, joka lähemmin tarkasteltuani osoittautui - tadaa - Thigh Masteriksi!

Muistan joidenkin ala-astekavereitteni vanhemmilla olleen tällaisia, jotka sitten alkuinnostuksen jälkeen päätyivät lasten leikkeihin tai varaston perukoille. Taisivat olla muotia tuolloin... Tutustuttuani vempaimeen, puhdistuksen jälkeen tietysti, yllätyin siitä, kuinka rankalta esimerkiksi reisien lähentäjälihasten treenaaminen sillä tuntuu. Tällä jos jaksaisi jumppailla parikin kertaa viikossa, saisi varmaan jo tuloksiakin aikaan! Lisäksi tein laitteella ylävartaloliikettä, joka tuntui ainakin rintalihaksissa (huomenna ehkä selviää lihasarkuutena, missä muualla ;) ).

En tiedä, myydäänkö Thigh Masteria enää ainakaan Suomessa, mutta luulisi noita nettihuutokaupoista ja kirppareilta löytyvän - kuten niin monia muitakin kotikuntoilulaitteita. Saa nähdä, kuinka kauan meillä tuota laitetta käytetään, vai onko sen kohtalona palata autotallin perälle. Ainakin sillä saisi treenattua samalla kun tekee jotain muuta; tänään luin kirjaa jumpatessani.