Lomailijan liikuntakuulumisia

Huh, kuinka aika kuluu! Tajusin juuri, etten ole avannut tietokonetta edellisen blogipäivityksen jälkeen ennen tätä päivää - niin se lomailu vain vie kummasti aikaa ;) No, viikon päästä palataan taas arkeen, ja tuolloin tulen taas päivittämään blogia entiseen tahtiin.

En ole lomaillessani treenannut mitenkään erityisesti. Lähinnä olen itsekseni tehnyt ihan tavallisia vatsalihasrutistuksia, askelkyykkyjä ja ojentajapunnerruksia tilaisuuden tullessa, lisäksi olen yrittänyt hyödyntää esim. portaiden nousun astumalla kaksi porrasta kerrallaan ja koettaa keskittyä pitämään keskivartalon korsettilihaksia jännitettyinä tavallisia askareita tehdessä (mikä oli kyllä ihan hyväksi tänäänkin pakastaessani marjoja yli tunnin ajan). Herkkukiintiöt ovat ylittyneet tämän kuun aikana reilusti, mutta en ole jaksanut ottaa siitä paineita, sillä tiedän sen olevan väliaikaista.

Huomiseksi olen suunnitellut juoksulenkkiä. Ajattelin kokeilla ensimmäistä kertaa, josko äänikirja olisi yhtä hyvä lenkkikaveri kuin musiikki; huhu kertoo joidenkin harrastavan sellaistakin. Jos askel ei kuitenkaan sattuisi kulkemaan Sofi Oksasen Puhdistuksen mukana, onneksi iPodista löytyy sitä rokkiakin :) Ja tietysti aion myös kokeilla in motionin vinkkaamia vatsalihasliikkeitä, käykääpä katsomassa!

Jumppapalloilua

Jumppapallomme on sattumoisin lojunut jo pitkään tyhjennettynä, mutta nyt vihdoin sain aktivoitua itseni sen täyttämiseen. Oiva juttu täyttö olikin, sillä jumppapallolla pystyy tekemään hyvinkin monenlaisia liikkeitä, ja onpa se myös mainio tuoli - tiedän erään istumatyötä tekevän, jonka selkäongelmat vähentyivät huomattavasti hänen alettuaan istuskella pallon päällä vapaa-aikanaan. Osa tästäkin blogikirjoituksesta on itse asiassa naputeltu pallon päällä istuen, ja ajattelinkin ottaa sen tavaksi :) Jumppapallon avulla voi myös etsiä uudenlaisia venytysasentoja mm. rintalihaksille ja selälle. Pallo antaa lisätehoa moniin tuttuihinkin liikkeisiin, sillä se pakottaa tasapainoilemaan ja näin haastaa keskivartalon syviä lihaksia.

Tänään vuorossa takareisiliike ja hieman erilainen vatsalihasrutistus, jotka tehdään molemmat oikeastaan aika samalla tavalla, mutta toisessa asetutaan kasvot kattoon. toisessa lattiaan päin. Aloitetaan reisistä: mene lattialle selinmakuulle nilkat ja pohkeet jumppapallon päällä. Nosta lantio ylös ja vedä palloa jaloillasi rauhallisesti itseäsi kohden niin, ettet menetä tasapainoasi. Vie pallo takaisin ja toista.
   Vatsalihaksia varten vaihda asento toisinpäin, eli aseta sääresi pallolle ja kyynärvarret lattiaan. Rutista vatsalihaksillasi pallo allesi ja palaa alkuun.

Kaupoista löytyy useimmiten kolmea eri pallokokoa (55, 65 ja 75 cm). Oikea koko riippuu jumppaajan pituudesta: pallolla istuttaessa polvien tulisi olla 90 asteen kulmassa. 65-senttinen pallo sopii monille; alle 160 cm pitkät voivat käyttää 55-senttistä ja yli 180 cm pituiset 75-senttistä. Saatavilla on myös jumppapalloja, joiden sisällä on pieni paino pitämässä palloa paremmin paikoillaan, sekä soikeita palloja, jotka niin ikään eivät karkaa niin helposti alta.

Tämänpäiväisen kirjastokäynnin saaliina matkaan tarttui pallojumppauskirja, jonka liikkeisiin aion lähipäivinä tutustua ja jakaa kanssanne parhaat niistä myöhemmin. Pohdin vielä myös, kaivaisinko tänään vielä stepperin esille ja käyttäisin hyödyksi elokuvan katselun illalla, hmmm...

Loppu olympiaodotukselle, kisat ovat täällä jo!

Verkosta on moneksi pihaolympialaisissa

Jatketaan liikuntaa kesäteemalla: Olympiavuoden kunniaksi voi kerätä porukan kasaan ja järjestää omat kisat vaikka pihalla, rannalla tai miksei sisälläkin, jos on ihan pakko. Lajit kannattaa valita osallistujien mukaan - ja mikäli kilpailijat ovat kovin eri-ikäisiä tai -tasoisia, niistä voi muokata jokaiselle sopivia versioita. Omissa eilisissä olympialaisissamme oli ainakin rantapallon heittelyä verkon yli, samaisen pallon potkimista ympäriinsä, korkeushyppyä ilman vauhtia ja keilaamista. Välillä juostiin ympäri kenttää.
   Tämän urheilumuodon kuormittavuus riippuu tietysti siitä, millä teholla innostuu liikkumaan. On aivan turha jäädä seisoskelemaan kentän laidalle, kun samalla voi oikeasti treenata - itse onnistuin ainakin olemaan aivan hikinen kisojen päätyttyä. Mikäli osallistujina on myös pikkuväkeä, on tärkeää muistaa mennä lasten ehdoilla; omissa olympialaisissamme lajit vaihtuivat vauhdilla, eivätkä urheat atleetit aina kiinnostuneet äidin suunnittelemista tekemisistä. Mitä siitä, välillä voi ihan hyvin pitää tauon ja tutkia heinäsirkkoja. Sen jälkeen voikin kokeilla, kuka osaa loikkia niinkuin ötökkä (ja jalkalihakset saavat kyytiä) ;)
   Kaveriporukalla kisattaessa lähestymistapa on tietysti toinen, ja kilpailla voi jopa vähän tosissaankin, jos se kaikille sopii. Tietty määrä pilkettä silmäkulmassa on kuitenkin hyvä pitää, ettei mene liian vakavaksi! Lajeista voi järjestää vaikka äänestyksen, niin kaikille löytyy jotain mieluista.

Välineiden ei tarvitse olla kovin kummoisia, verkolla tai narunpätkällä ja pallolla pääsee jo pitkälle. Panostus on toki sallittua, samoja välineitä voi käyttää toisissakin kisoissa :) Meillä olisi ollut käytössä myös sulkapallomailat, mutta liian kovan tuulen takia jouduimme jättämään sulkiksen toiseen kertaan. Siitä, tai jostakin muusta, onkin sitten hyvä jatkaa toisella kerralla...


P.S. Olethan huomannut Twitter-laatikon tuossa blogin oikeassa sivupalkissa? Etenkin näin kesän hiljaisemman blogikauden aikana kannattaa tarkistella, josko sinne olisi jotain ilmestynyt - twiittejä tulee, vaikkei blogi päivittyisikään. Tai liity seuraajaksi @liikuntablogi :)

Hula-hulaa helteessä

Täällä ainakin on saatu tänään nauttia niin kuumasta kesäpäivästä, että hiki virtaa urheilemattakin. On siis mahtava päivä kirjoittaa hieman lukijan vinkkaamasta aiheesta: hulavanteen pyörittämisestä.

Hula-hula oli suurta muotia lapsuudessani, ja kaipa pikkutytöt (ja -pojatkin) edelleen sitä harrastavat. Aikuisten onneksi laji nykyisin myös trendikäs kuntoilumuoto, ja urheilukaupoista löytyy erilaisia vanteita keskivartalon trimmaamista varten. Ei kuitenkaan pidä väheksyä kauppojen leluosastoilta löytyviä rinkuloita, sillä mitä kevyempi vanne, sitä tehokkaampaa ja vaikeampaa pyörittely itse asiassa on!

Liikettä voi tehdä ainakin kahdella tyylillä, jotka molemmat vaikuttavat lihaksiin eri tavoin: joko suurta O-kirjainta pyörittäen tai pientä, sitkeää edestakaista liikettä tehden. Muista kuitenkin tehdä liikettä molempiin suuntiin, jotta kummankin puolen lihakset saavat liikettä. Älä myöskään lannistu, vaikkei pyörittäminen ihan aluksi sujuisikaan, pikkuhiljaa lapsuuden liike muistuu mieleen - ja voithan aina hyödyntää vanteen noston selkälihasliikkeitä tai kyykkyjä tehden. Mahdollisuuksien mukaan kuntoilua voi täydentää vielä vaikkapa uinnilla.
   Varoitus: jos pyörität hulavannetta muiden nähden, joudut pian luopumaan vanteesta toistenkin halutessa kokeilla..! ;)

Lopuksi vielä kaikille tuttuja, mutta silti usein unohtuvia asioita: siitä huolimatta, urheiletko kesällä vai et, muista juoda riittävästi vettä sekä suojata pääsi ja ihosi.
   Suomen kesä ei ole pitkä, ottakaa siitä kaikki irti - eikä urheilunkaan aina tarvitse onneksi olla niin vakavaa.

Kamera vielä lomailee, kuvia luvassa taas myöhemmin!

Soutua ja aitoa tunnelmaa

Kuten blogin päivittymisestä - tai pikemminkin sen puuttumisesta - huomaa, keskikesällä otetaan rennommin. Blogikin saa hetken levähtää heinäkuussa, kun päivityksiä tulee tulemaan hieman harvemmin kuin yleensä; elokuussa homma jatkuu taas tiheämmin. Pahoittelut kuitenkin pitkästä tauosta niille, jotka ovat täällä käyneet uutta odottamassa!

Kuntosalien soutulaitteet lienevät monille tuttuja kapistuksia, ja oikein hyviä treenivälineitä ne ovatkin. Ne eivät kuitenkaan mitenkään korvaa oikeaa soutuvenettä, jossa airot narisevat ja kolisevat toisiaan vasten, vesi liplattaa keulassa ja koko ajan pitää olla kurkkimassa olan yli, mihin mennään... ;) Toisin sanoen kuittasin päivän liikunnan souturetkellä. En ollut koskenutkaan airoihin muutamaan vuoteen, mutta pitkästä aikaa se oli oikein mukavaa puuhaa. Loppujen lopuksi soutu tuntui yllättävänkin raskaalta, ja pienen lenkin jälkeen oli pakko päästä uimaan. Kuitenkaan soutaessani ei tuntunut siltä, että teen urheilusuoritusta, vaan soudin ennemminkin omaksi huvikseni - ja se onkin usein paras tapa liikkua.
   Jos soutuvenettä ei satu löytymään omalta mökiltä, naapurilta tai edes tutun tutuilta, voi vaihtoehtoisesti tietysti käyttää sitä laitetta tai tehdä vaikkapa kulmasoutuliikettä. Samalla ei kuitenkaan pääse nauttimaan raittiista ilmasta, veden ja lintujen äänistä tai vastatuulen tuomasta "mukavasta" lisävastuksesta. Joka tapauksessa yläkroppa saa kaipaamaansa liikettä, mikä on pääasia. Oma hartiakipunikin helpotti huomattavasti, sillä kuten fysioterapeuteilla on tapana sanoa, liike on lääke.