Jatkoa edelliseen

Edellisen kirjoituksen tilanne jatkuu edelleen, ja urheilu on ollut minimissä. Tavalliset (teko)syyt ovat vahvasti käytössä: kiire lasten ja muun arjen hoitamisessa, väsymys, ajanpuute... Nyt sain vielä syysflunssan vaivoikseni, joten liikkumaan ei pääse, vaikka olisikin intoa lähteä. Blogiakin olen laiminlyönyt noista samoista syistä.

Etenkin pikkulapsiperheissä tuntuu elämä sujuvan kausittain: välillä kaikki rullaa mukavasti eteenpäin, toisinaan energiaa ei liikene "ylimääräisiin" asioihin. Toisaalta, miksi omasta hyvinvoinnistaan huolehtimista pitäisi ajatella ylimääräisenä? Eikö jokainen jaksaisi pientä stressiäkin paljon paremmin, kun pitäisi itsestään huolta? Varsinkin äideillä on kuulemma tapana pistää omat harrastuksensa toiselle sijalle esimerkiksi kotitöihin nähden. Mutta olisiko joskus parempi antaa villakoirien pyöriä nurkissa vähän kauemmin ja ottaa hetki itselle - ja palata lenkkipolulta paremmalla tuulella?

No niin. Tässä, kaikkien teidän nähden, lupaan nousta sohvalta heti parannuttuani ja ottaa itseäni niskasta kiinni - ja lähteä lenkille. Aluksi tosin kannattaa varmaan ottaa tauon jälkeen hieman rauhallisemmin ja aloittaa vaikka reippaasta kävelystä. Jos projekti ottaa takapakkia, ei auta kuin aloittaa (lähes) alusta. Nyt aion ottaa vinkistä vaarin ja lueskella muita liikuntablogeja, jos niistä saisi innostusta :)

Motivaatio-ongelmia

Ei ole mennyt urheilemiset ihan putkeen lähipäivinä. Ohjelmaa tuntuu olleen välillä vähän liiankin paljon, ja silloin kun ei ole ollut, olen ollut väsynyt tai muuten vaan ei ole oikein huvittanut tehdä mitään. En ole ongelmani kanssa yksin, sillä tämä tilanne tulee useimmilla kuntoilijoilla silloin tällöin vastaan - ratkaisevaa onkin se, kuinka asiaan suhtautuu: korjausliikkeellä vai luovuttamisella.

Tiedän, että osa blogini ideaa on kuntoilun mahduttaminen kiireiseenkin (ja väsyneeseen!) arkeen, mutta sekin vaatii edes pienen kipinän, että jaksaa tehdä ne muutamat askelkyykyt päivässä. Nyt tarvitsenkin teidän apuanne, lukijat! Kuinka löydätte liikuntamotivaatiota silloin, kun ei yhtään huvittaisi? Kalenterissani on jo hieman tyhjempää, joten jos vain saisin vaikka nukkua ensi yönä hieman paremmin kuin parina edellisenä, voi huomenna jo liikkuminenkin innostaa enemmän, mutta silti olisi mukava lukea erilaisista tsemppausmetodeista :)

Kiitos jo etukäteen, ja palataan pian asiaan!

Retrojumppaa

Aikaisemmin tänään pohdiskelin, mikä olisi hyvä liike tälle päivälle (kuten näkyy, en olekaan vielä tehnyt liikuntasuunnitelmaa...). Vastaus löytyi sattumalta autotallista, kun silmäni osuivat johonkin pölyn alta sinisenä ja punaisena hohtavaan kapistukseen, joka lähemmin tarkasteltuani osoittautui - tadaa - Thigh Masteriksi!

Muistan joidenkin ala-astekavereitteni vanhemmilla olleen tällaisia, jotka sitten alkuinnostuksen jälkeen päätyivät lasten leikkeihin tai varaston perukoille. Taisivat olla muotia tuolloin... Tutustuttuani vempaimeen, puhdistuksen jälkeen tietysti, yllätyin siitä, kuinka rankalta esimerkiksi reisien lähentäjälihasten treenaaminen sillä tuntuu. Tällä jos jaksaisi jumppailla parikin kertaa viikossa, saisi varmaan jo tuloksiakin aikaan! Lisäksi tein laitteella ylävartaloliikettä, joka tuntui ainakin rintalihaksissa (huomenna ehkä selviää lihasarkuutena, missä muualla ;) ).

En tiedä, myydäänkö Thigh Masteria enää ainakaan Suomessa, mutta luulisi noita nettihuutokaupoista ja kirppareilta löytyvän - kuten niin monia muitakin kotikuntoilulaitteita. Saa nähdä, kuinka kauan meillä tuota laitetta käytetään, vai onko sen kohtalona palata autotallin perälle. Ainakin sillä saisi treenattua samalla kun tekee jotain muuta; tänään luin kirjaa jumpatessani.

Yleisurheilua koko perheen voimin

Perheemme pakkasi tänään vesipullot mukaan ja suuntasi liikuntavaatteisiin sonnustautuneena läheiselle urheilukentälle tutustuttamaan lapsia yleisurheilun hienouksiin - ja samalla tietysti kuntoilemaan. Näin ensikosketuksella emme käyneet lainaamassa välineitä (vaikkakin pääsimmekin sattumalta työntämään kuulaa), vaan spurttailimme pitkin rataa ja kokeilimme pituushyppyä. Jotta homma ei olisi mennyt vanhemmille liian leppoisaksi, kävimme treenaamassa tyhjässä vesiesteessä mm. kokeilemalla, kuinka vähillä hypyillä pääsemme esteen "ylämäen" ylös ja nousemalla pohjalta esteen laidalle korkeimmasta kohdasta. Lasten kanssa teimme myös erilaisia karhukävelymuunnoksia ylös vesiestettä. Välillä piti käydä ihastelemassa kentän katsomoa, jolloin äiti ja isä pääsivät tietysti urheilemaan portaissa :) Monia erilaisia liikkumismuotoja oli yllättävän helppo improvisoida, ja loppujen lopuksi tuli tehtyä sellainen treeni, että veikkaanpa huomenna lihasten siitä muistuttelevan...

Yleisurheilukentälle saattaa olla korkea kynnys mennä treenaamaan itsekseen. Oikeastaan en ollut itse edes tajunnut, että niille voi kuka tahansa mennä - ja välineitäkin saa useimmiten lainata vahtimestarilta - ennen kuin muutama vuosi sitten. Seurojen urheilijoiden pitää tietysti antaa harjoitella ensisijaisesti ja rauhassa, mutta kyllä siellä kentällä tilaa on samaan aikaan amatööreillekin. Rohkeasti vain kokeilemaan, me ainakin taidamme tehdä tästä säännöllisen tavan! :)

Kahvakuulailua korvikkeella

No niin, Bloggerini toimii taas ja pääsin päivittämään blogia. Eilen tekstien julkaisu ei jostain syystä onnistunut, toivotaan, että jatkossa toimii paremmin :)

Kävin joskus alkuvuodesta kahvakuulatunneilla ja tykästyin lajiin kovasti. Sittemmin tunnit jäivät käytännön syistä, enkä ole oikein löytänyt korvaavia tilalle. Kotiinkaan en ole raaskinut omaa kuulaa ostaa, sillä meillä on jo nyt aika iso kokoelma liikuntavälineitä, joilla luulisi tavallisen kuntoilijan jo pärjäävän. Kehittelin siis omaa kahvakuulaversiota käsipainoista, joka ei ollut ihan yhtä toimiva kuin alkuperäinen, mutta tehokas kuitenkin - kannattaa vain kiinnittää huomiota siihen, että käsipainot ovat tarpeeksi painavat.

Erityinen suosikkiliikkeeni kahvakuulatunneilla oli perusheilautus - siis se, jossa ollaan leveässä haara-asennossa kuula molemmissa käsissä ja heilautetaan kuulaa hartioiden tasalle, kuten alla olevasta videosta voi katsoa:

Tämä liike tehoaa niin pakara-, reisi-, ala- ja yläselän kuin kyynärvarrenkin lihaksiin. Seuraavana päivänä tiedät heilauttaneesi... Tätä tein siis ihan tavallisilla käsipainoilla, ja onnistui ihan kohtalaisesti. Ihan samanlaista lennokkuutta liikkeeseen ei kuitenkaan saanut. Silti se tuntui toimivan sen verran hyvin, että ajattelin ottaa liikkeen säännölliseksi osaksi liikuntaani sen monipuolisuuden takia. Ehkä innostun taas niin paljon, että hankin joku päivä ihan oikeankin kahvakuulan tuon korvikkeen tilalle ;)

Kannattaa muuten tutkia oman paikkakunnan kahvakuulatreenitarjontaa. Ainakin Hyvinkäällä olen kuullut järjestettävän avoimia, ilmaisia ulkotreenejä, joissa tosin tarvitsee oman kuulan mukaan. Lisää tietoa lajista löytyy mm. Suomen Kahvakuula ry:n nettisivuilta. Tutustumisen arvoinen on myös Rouva Kuulasen lennokkaat kuulat -blogi, jossa kahvakuulailun lisäksi myös muuta liikuntaan liittyvää.

Nyt kuopus kiskoo niin lujaa lahkeesta, ettei tällä kertaa ehdi enempää... :)

Hyötyliikunta kunniaan

Tämän päivän liikunta tuli kuitattua pihan siivouksella. Vaikkei vielä syksy olekaan, oli haravoitavaa kertynyt yllättävän paljon - lopulta kippasimme isomman lapsen kanssa ison kottikärryllisen mm. risuja, lehtiä, etuajassa tippuneita omenoita ynnä muuta vastaavaa kompostiin. Ensimmäistä kesää omaa pihaa hoitavana sain kokea, että haravan varressa heilumisesta saa ihan hyvää, vaikkakaan ei kovin kuormittavaa liikuntaa, kunhan vain muistaa välillä vaihtaa puolta. Piha tuli siistiksi ja yläkroppa sai hyvää liikkuvuusharjoitusta - ei huono yhdistelmä :)

Tällä hetkellä liikkumiseni on aika fiilispohjaista, en nyt ehkä tee ihan mitä mieleen sattuu juolahtamaan, mutta jotain suunnitelmallisuutta tämä homma kaipaisi. Ajattelinkin ruveta kirjoittamaan etukäteen treeniaikatauluja vaikkapa viikoksi kerrallaan, niin saisin kokonaisuuden toimimaan kenties paremmin. Kuinka itse kokoatte liikuntaohjelmia? Ajatuksia/vinkkejä otetaan vastaan!

Jaan vielä tämän in motionin blogista bongaamani tapahtuman kanssanne: sunnuntaina 9.9. järjestetään 17:ssä eri kaupungissa Naisten Pankin Kävele naiselle ammatti -tapahtuma, jossa voit kantaa kortesi urheilullisesti kekoon kehitysmaiden naisten puolesta. Ohjelmaan kannattaa tutustua tarkemmin edellä olevasta linkistä - ja tietysti lähteä mukaan!



P.S. Blogger ei anna minun jostain syystä lisätä kuvia, mutta niitäkin tulossa heti, kun mahdollista.

Sauvakävelykö mummolaji?

Kun sauvakävely aikanaan esiteltiin suurelle yleisölle, sai laji osakseen kohtuutontakin pilkkaamista. Sauvojen kanssa lenkkeily näytti nololta, eikä kukaan itseään kunnioittava, nuori ihminen voinut kuvitellakaan lähtevänsä sauvakävelylle vapaaehtoisesti. Onneksi nykyisin asenteet ovat jo muuttuneet, sillä sauvakävely on tehokas harjoittelumuoto, joka sopii kaikille aloittelijoista huippu-urheilijoihin, eikä edes maksa paljon.
   Kaivoin siis tänään kätevät, teleskooppimalliset sauvamme (joiden pituutta voi säätää käyttäjän mukaan) esiin ja suuntasin lenkkipolulle todistamaan, että nuorikin voi harrastaa dementiahiihtoa ;) En muuten ollut ainoa sukupolveni edustaja...

Sauvakävely on hyvä tapa aloittaa lenkkeilyharrastus tai tuoda vaihtelua muuhun harjoitteluun, sillä se yksinkertaisimmillaankin kehittää tehokkaasti peruskuntoa, mutta siitä saa muokattua monia eri harjoituksia esim. ylä- tai alamäkitreeneillä. Joidenkin tutkimusten mukaan se kuluttaa jopa 40 prosenttia enemmän energiaa kuin tavallinen kävely - 60-kiloisella henkilöllä n. 338 kcal tunnissa (80-kiloisella 442 kcal). Ainakin sauvat tuovat lisää vauhtia, ja niiden avulla saa myös keski- ja ylävartalon lihakset tiukasti töihin, joten voi hyvinkin pitää paikkansa. 

Lenkillä oikea tekniikka on tärkeä; jo vääränlainen ote sauvoista saattaa jumittaa hartiat ikävästi. Huomiota tulee kiinnittää myös sauvojen liikkeeseen ja askeleen pituuteen. Hyvä uutinen on se, ettei oikealaisen sauvakävelyn oppiminen ole kuitenkaan erityisen vaikeaa.
   Sauvojen kanssa kävellessä askeleen tulisi pidentyä tavallisesta kävelystä. Tärkeää on se, missä kohdassa sauvat osuvat maahan: niitä ei tulisi roikottaa perässä, muttei töksäyttää alas liian edessäkään - sopiva kohta on vastakkaisen jalan kantapään takana. Asento kävellessä on hieman etuviisto, kämmenen voi avata työnnön lopussa, niin ei tule vahingossa puristaneeksi sauvaa.

Jos edelleen nolottaa liikaa lähteä yksin sauvomaan, voi tiedustella paikkakuntansa urheiluseuroilta mahdollisia yhteissauvalenkkejä. Tekniikkaakin opetetaan monissa paikoissa, ja lisää tietoa löytyy esim. osoitteesta www.sauvakävely.fi, josta itsekin tuota kävelytapaa tarkistelin. Ja mikäli ajatus sauvojen kanssa lenkkeilystä tuntuu kaikesta huolimatta ylitsepääsemättömältä, ei se "pelkkä" reipas kävelykään pahaa tee.

Pieniä valintoja päivän mittaan

Tänään tapahtui poikkeuksellista: päiväunista jo luopunut kuopuksemme torkahti sohvalle. Esikoinen innostui saadessaan leikkiä rauhassa omassa huoneessaan pienemmän häiritsemättä, joten yhtäkkiä huomasin olevani itsekseni. Ensimmäinen ajatus oli, että istun alas juomaan kupillisen kahvia ja lukemaan hyvää kirjaa, mutta ajattelinkin asiaa uudestaan: kun kukaan ei pyöri jaloissa, on hyvä hetki liikkua...

Koska hartiani ja yläselkäni ovat huutaneet liikettä jo muutaman päivän, otin levytangon ja tein sarjan pystysoutua, jota esitellään luovasti alla olevassa klipissä. Päätin tehdä selälleni toisenkin palveluksen tekemällä tuohon päälle vielä selänpyöristyksiä (konttausasennossa vuoroin pyöristetään, vuoroin taivutetaan selkää), minkä jälkeen pallo oli lähtenyt vierimään niin, että tein vielä tavallisia kyykkyjä ja vatsalihasliikkeitä. Tämän jälkeen ehdin vielä kahvillekin hyvällä omallatunnolla :)

Mielestäni pointti terveellisissä elämäntavoissa on siinä, että tekee jatkuvasti pieniä, hyviä valintoja. Päivän kuntoilussani ei mennyt tänään kovinkaan kauan, mutta ainakin selässäni tunnen kyllä eron. Kyse on yksinkertaisesti vain siitä, mitä päättää tehdä: löhöänkö mieluummin nojatuolissa vai käytänkö edes osan siitä ajasta terveellisemmin.

Tänään tai viimeistään viikonloppuna täytyisi yrittää vielä ehtiä lenkille - ärtymiskynnykseni tuntuu olevan tällä hetkellä sen verran matala, että pieni (?) endorfiiniryöppy tekisi hyvää ;)

Takaisin arkeen trampoliinihypyin

Niin se vain on elokuu ja lomailut ohi. Hyvä uutinen on se, että blogikin heräilee sen myötä taas uniltaan...

Viimeksi kerroin suunnitelmistani kuunnella äänikirjaa lenkillä. No, osoittautui ettei juoksemisesta oikein tullut mitään, mutta sen sijaan reipas kävely onnistui oikein hyvin; itse asiassa tulin samalla ratkaisseeksi sen ongelmani, että mielestäni kävely on välillä puuduttavan tylsää. Äänikirjaa kuunnellessa pystyy hyvin tekemään kunnolle hyödyllisiä, pitkiä kävelylenkkejä ilman pitkästymistä ;) Suosittelen kokeilemaan! Juoksussa pitäydyn edelleen musiikissa.

Tänään pääsin testaamaan kesän ehdottomasti parasta liikuntalajia: trampoliinihyppelyä :) Itsellämme ei pomppuvälinettä ole, joten piti odottaa, että pääsemme kylään trampoliininomistajien luokse. Nyt tiedän, mitä toivon joulupukilta - mikäli maltan odottaa siihen asti! Trampalla pomppiminen oli yllättävän hengästyttävää ja ehdottoman hauskaa. Jo pelkkä tavallinen hyppely riittää treeniksi, mutta harjoitusta voi myös maustaa erilaisilla tempuilla ja volteilla, jos osaa ja uskaltaa. Valitettavasti en ehtinyt hirveän pitkään hyppiä, mutta jo lyhyen ajan jälkeen jaloissa tuntui kovalle maalle päästyä. Olisin varmasti viihtynyt paljon pidempäänkin... Trampoliinit ovat nykyisin niin suosittuja, että lähes jokainen ainakin tuntee jonkun, jolta sellainen löytyy - hyvä syy lähteä vierailulle!

En ennättänyt ottaa trampoliinista kuvaa blogia varten, mutta tässä hieman mallia hyppimiseen, bonuksena System of a Downin musiikkia. Muistakaahan turvallisuus!