Edellisen kirjoituksen tilanne jatkuu edelleen, ja urheilu on ollut minimissä. Tavalliset (teko)syyt ovat vahvasti käytössä: kiire lasten ja muun arjen hoitamisessa, väsymys, ajanpuute... Nyt sain vielä syysflunssan vaivoikseni, joten liikkumaan ei pääse, vaikka olisikin intoa lähteä. Blogiakin olen laiminlyönyt noista samoista syistä.
Etenkin pikkulapsiperheissä tuntuu elämä sujuvan kausittain: välillä kaikki rullaa mukavasti eteenpäin, toisinaan energiaa ei liikene "ylimääräisiin" asioihin. Toisaalta, miksi omasta hyvinvoinnistaan huolehtimista pitäisi ajatella ylimääräisenä? Eikö jokainen jaksaisi pientä stressiäkin paljon paremmin, kun pitäisi itsestään huolta? Varsinkin äideillä on kuulemma tapana pistää omat harrastuksensa toiselle sijalle esimerkiksi kotitöihin nähden. Mutta olisiko joskus parempi antaa villakoirien pyöriä nurkissa vähän kauemmin ja ottaa hetki itselle - ja palata lenkkipolulta paremmalla tuulella?
No niin. Tässä, kaikkien teidän nähden, lupaan nousta sohvalta heti parannuttuani ja ottaa itseäni niskasta kiinni - ja lähteä lenkille. Aluksi tosin kannattaa varmaan ottaa tauon jälkeen hieman rauhallisemmin ja aloittaa vaikka reippaasta kävelystä. Jos projekti ottaa takapakkia, ei auta kuin aloittaa (lähes) alusta. Nyt aion ottaa vinkistä vaarin ja lueskella muita liikuntablogeja, jos niistä saisi innostusta :)
Itse asun yksin joten saan ite päättää milloin siivoan, mutta kyllä lenkille lähtö sen voittaa lähes joka kerta :D suosittelen siis sitä! Äideillä on paljon puuhaa mutta ihmisiä nekin on ja tarvitsee liikuntaa :)
VastaaPoista